Heipä hei! Tässä on Dark Secret-fanfictionin uusi ja viimeinen luku. Suunnittelen tekeväni tarinan, joka jatkaa tämän fanfictionin juonta. Nähdään tämän fanfictionin juonta jatkavan tarinan ensimmäisessä luvussa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Aimi avasi silmänsä ja nousi istumaan huomatakseen, ettei ollut omassa asunnossaan.

Huoneen seinät olivat valkoiset katon tavoin ja sänky, jossa Aimi makasi oli hieman isompi kuin hänen oman sänkynsä. Aimin päällä oli tummansininen peitto. Aimin alla oleva lakana oli valkoinen. Aimin pään alapuolella oleva tyyny oli valkoinen. Huoneen oikealla puolella oli tummat verhot, jotka ylettivät lattiaan asti. Huoneen ikkuna oli ilmeisesti kyseisten verhojen takana.

"Kenen huone tämä on?" Aimi mietti huomattuaan oikealla puolellaan, yö-pöydän päällä olevan Gōruden Kurisutarun ja muodonmuutos-kynänsä. Hänellä oli yllään Dark Kingdom-asunsa.

"Heräsit näemmä", Joku sanoi huoneen vasemmalta puolelta, ja Aimi käänsi katseensa vasemmalle nähdäkseen isoveljensä, joka nojasi takanaan olevaan seinään.

Mamorulla oli yllään tumma, pitkähihainen pusero. Hänellä oli jaloissaan tummat housut, ja harmaat sukat.

"Isoveli", Aimi sanoi. Monet tunteet velloivat hänen sisällään. "Missä muut ovat?"

"Olohuoneessa puhumassa viimeaikaisista tapahtumista. Jotkut tosin nukkuvat vielä", Mamoru sanoi. "Tämä on minun asuntoni".

"Entä Kunzite, Nephrite, Jadeite ja Zoisite? Muistavatko he vihdoin nykyiset nimensä?" Aimi kysyi. Hän välitti Shittennouneista tosi paljon. Nämä olivat opettaneet hänelle taistelemisen lisäksi paljon muutakin.

"Kyllä. Jadeiten tämänhetkinen nimi on Sawamura Haruki. Zoisiten nimi on Fukui Shirou. Nephriten nimi on Kusakabe Nobuyuki. Kunzite taas on Shiratori Katsu. He sanoivat, että voit kutsua heitä yhä Kunziteksi, Nephriteksi, Jadeiteksi ja Zoisiteksi. He saivat muistinsa takaisin sen jälkeen kun pyörryit. Kaikki olivat huolissaan sinusta. Shittennounit sanoivat, että olet heille kuin pikkusisko", Mamoru istui vuoteelle katsoakseen Aimia tarkemmin.

"Hyvä, että he ovat kunnossa. Kun kasvoin heidän kanssaan, heistä tuli minulle kuin neljä isoveljeä. En vaihtaisi päivääkään pois heidän seurastaan. En halua loukata sinua, mutta minä välitän heistä kovasti", Aimi sanoi.

"Ymmärrän. Olet samalla luokalla Usakon kanssa, ja koulussa nimesi on Chiba Aimi, vai mitä?" Mamoru kysyi.

"Niin. Zoisite auttoi minua kirjautumaan kouluun Chiba Aimi-nimellä esittäen äitiäni muuttumalla naiseksi, joka näytti minulta. Tuota, isoveli. Tietävätkö isä ja äiti sen, että löysit minut?" Aimi kysyi.

"Siitä minun pitikin kertoa sinulle", Mamoru meni hiljaiseksi. "Kadottuasi etsimme sinua kaikkialta. Kun olin 6-vuotias, menetin vanhempamme auto-onnettomuudessa. Sen lisäksi menetin muistinikin. Aloin etsiä Maboroshi no Ginzuishouta nähtyäni unta Prinsessa Serenitystä ja hänen siskostaan. Niissä unissa Prinsessa Serenity sanoi vain Maboroshi no Ginzuishou. Ajattelin, että jos löytäisin Maboroshi no Ginzuishoun, saisin sen avulla muistini takaisin. Katsos, muistinmenetykseni ansiosta muistan vain pieniä yksityiskohtia menneisyydestäni, esimerkiksi sen yön, jolloin Queen Beryl sieppasi sinut. En muista isän ja äidin kasvoja. Aluksi en muistanut sinunkaan kasvojasi, mutta kun Nephrite kertoi minulle oikean henkilöllisyytesi jäädytettyäsi Tokion, muistin kasvosi täydellisesti".

Aimi tunsi surua kuultuaan veljensä menneisyyden, mutta hän oli huolissaan Tokion asukkaista, joiden kimppuun hän oli mahdollisesti hyökännyt Queen Metalian aivopestyä Aimin:

"Onko Tokio yhä jään peitossa?"

"Ei. Pyörryttyäsi Sailor Moon poisti jään Tokiosta Moon Healing Escalation-hyökkäyksellä", Mamoru sanoi.

"Huh. Tuo rauhoitti paljon. Olen velkaa Usagi-chanille niin paljon", Aimi sanoi. "Teen parhaani Sailor Earthina. Entä mitä Shittennounit aikovat nyt tehdä?"

"Etsiä nykyiset perheensä", Mamoru sanoi.

"Siinä voikin kestää jonkin aikaa, Aimi", Tuttu ääni sanoi ja mainittu tyttö vilkaisi ruskean kaapin vieressä olevaa, ruskeaa ovea josta Zoisite tuli sisälle Amin kanssa.

"Millainen on vointisi, Aimi-chan?" Ami kysyi.

"Voimaton. Olen tosin aiheuttanut monille muille paljon ikävämpiä ongelmia", Aimi sanoi suoraan. Samassa hän huomasi, että Ami piti Zoisitea kädestä. "Ami, Zoisite, onko teidän välillänne tapahtunut jotain erikoista viime aikoina?"

"Aimi!" Zoisite sanoi punastuen, ennen kuin vilkaisi Amia huomatakseen, että Amikin oli punastunut. "Hyvä on, jäin kiinni".

"No loppu hyvin, kaikki hyvin", Aimi totesi hymyillen.

"Ehkä sinun kannattaisi vielä nukua", Ami ehdotti.

"Hyvä idea", Aimi sanoi, mutta ensin hän ojensi molempia käsiään eteenpäin ja sängyn oikealla puolella olevalle yöpöydälle ilmestyi jalokiviä, jotka olivat kyyneleen muotoiset. "Näiden avulla löydän teidät, ja voin auttaa teitä taistelussa, jos joudutte joskus hyökkäyksen kohteiksi. Voimani näyttävät olevan ennallaan. Minun oli pakko tarkistaa kyseinen asia".

"Ymmärrän. Pystyit tuohon jo aiemmassa elämässäsi", Mamoru sanoi. "Ehkä Queen Beryl löysi sinut juuri tuon kyvyn avulla sinä päivänä, kun katosit. Silloinhan sinä teit noin ensimmäisen kerran".

Aimi sulki silmänsä, ja nukahti pian.