Prinsessan himo
"On kyllästyttävää kylpeä aina yksin", Yuujirou haukotteli potkiskellen välinpitämättömän oloisesti seinää maatessaan yläsängyssään.
Tooru oli syventynyt läksyihinsä eikä noteerannut toisen sanomisia heti.
"Mutta kai sitä pitää prinsessana jostain luopuakin", Yuujiroun ääni oli yksinkertaisen toteava. Nyt sinun kuuluisi sanoa, että voidaan kylpeä yhdessä.
Tooru ei vieläkään sanonut mitään ennen kuin toinen potkaisi seinää sellaisella voimalla, ettei jalan läpimeno viereiseen huoneeseen ollut kaukana.
"Mennään sitten yhdessä", Tooru huokasi pyöräyttäen silmiään. Hän ei oikein ymmärtänyt toisen järjenjuoksua tässä asiassa, Tooru itse viihtyi vallan mainiosti kylpyhuoneessa yksinkin.
Yuujirou oli kuitenkin mukavampi silloin, kun oli tyytyväinen, joten tavallaan Tooru tekisi samalla palveluksen myös itselleen.
"Etkä sitten yritä mitään outoa", Tooru sanoi vielä varmuuden vuoksi. Se suudelma oli edelleen tuoreena molempien poikien muistissa.
"Lupaan."
"Sinun lupauksesi tiedetään."
Tooru ei tiennytkään, miten oikeaan osui viattomalla heitollaan. Yuujiroun sydän jätti lyönnin väliin, vaikka hän ei ollutkaan antanut toiselle syytä epäillä motiivejaan.
Sekin suudelma silloin oli ollut ihan vain spontaani, suunnittelematon reaktio Sayakaa vastaan. Ikävä kyllä se ei ollut jäänyt seurauksettomaksi ainakaan Yuujiroulle.
He olivat poikakoulussa, aina vain pelkkiä poikia silmänkantamattomiin, joten oliko ihmekään, että hän oli sen jälkeen alkanut katsoa Toorua hiukan eri tavalla?
Yuujirou oli yrittänyt kieltää ajatukset, mutta hän ei ollut sitä tyyppiä, joka valehtelisi itselleen.
Tooru seisoi ammeessa selin ystäväänsä, joka istui pyyhe vyötäisillään ammeen reunalla pesemässä suurinta ylpeydenaihettaan, hiuksiaan.
Siihen saakka kaikki oli sujunut ihan mukavasti, kylpyhuoneen pieni koko ei ollut häirinnyt heidän liikkumistaan millään tavalla tai johtanut epämukavan intiimeihin tilanteisiin. Kepeä jutustelu teki kieltämättä kylpyhetkestä mukavamman.
Vaahdotettuaan hiuksensa Yuujirou astui hänkin ammeeseen ja pyysi Toorua kääntämään vesisuihkun päälleen. Sillä tavalla tuli parasta jälkeä, kun hän saattoi keskittyä hankaamaan molemmin käsin kaiken shampoon pois hiuksistaan.
Tooru ei valittanut, mutta seisoi visusti selin toiseen, hänellä ei ollut mitään varsinaista halua nähdä Yuujirouta alasti. Tämä antoi toiselle loistavan tilaisuuden lähestyä Toorua tämän huomaamatta.
"Uaah!" Yllättynyt huudahdus pakeni sinitukkaisen huulilta, kun Yuujiroun molemmat kädet olivat yllättäen hänen pakaroillaan.
"Yuu – mitä sinä oikein –!" Tooru saattoi kuulla paniikin kuultavan äänestään, eikä asiaa auttanut lainkaan se, että hänen ruumiinsa reagoi toisen kosketukseen vasten hänen tahtoaan.
"Haah. Mitä sinä oikein aiot?" Tooru yritti epätoivoisesti pitää järjen kirkkaana, vaikka toisen viipyilevät kosketukset tekivätkin siitä vaikeaa.
Yuujirou ei vastannut, hymisi vain tyytyväisen kuuloisena kädet edelleen Toorun pakaroita hieroen.
"Aiotko sinä raiskata minut?" Tooru vilkaisi olkansa yli ja sai vastaukseksi irvikissa-hymyn.
"Minusta tuntuu, että ei minun tarvitse", Yuujirou painautui toisen selkää vasten nähdäkseen Toorun olan yli, mitä etupuolella tapahtui. Tooru punastui ja yritti peittää itsensä käsillään.
"En minä ole voinut, kun me nukutaan samassa huoneessa ja – "
"Selityksiä", Yuujirou livautti toisen kätensä Toorun käsien välistä ja tarttui kiinni.
"Yuujirou!"
"Niin, Tooruseni?" Yuujiroun ääni oli melkein sietämättömän mairea.
"Minä – " Tooru joutui vetämään pari kertaa syvään henkeä, kun Yuujirou liikautti kättään.
"Minä pidän tytöistä! Ahh!" Tooru tukki kiireesti suunsa, ettei yhtään enempää epäilyttäviä voihkauksia pääsisi ulos.
"Sinä voit kuvitella, että minä olen tyttö", Yuujirou kuiskasi nuolaisten lyhyemmän korvaa.
Toorusta tuntui, että oli turvallisinta pitää suu kiinni näissä olosuhteissa, kun Yuujiroun käsi oli siellä missä oli.
Toisen litteä rinta hänen selkäänsä vasten tuntui ihmeellisen hyvältä.
"Tooru, tiedän, että haluat kuitenkin", Yuujirou oli polvillaan toisen edessä täydessä prinsessatällingissä ja Tooru yritti epätoivoisesti pitää katseensa muualla ja ilmeensä torjuvana.
"Se olisi sairasta", sanat eivät kuulostaneet aivan niin varmoilta kuin Tooru oli toivonut. Hän oli kiitollinen hameensa runsaista pitseistä ja laskoksista, sillä ilman niitä hänen olisi ollut aivan turhaa kiistää Yuujiroun väitettä.
Hän halusi. Kovasti.
"Emmekö me sitten ole sairaita jo pelkästään siksi, että suostumme pukeutumaan näin? Sitä paitsi nythän sinun on vielä helpompaa kuvitella minut tytöksi", Yuujiroun äänensävy kertoi, että asia oli loppuun käsitelty.
Pitkät, kapeat sormet alkoivat nostella Toorun hameen helmoja ja laskoksia pois tieltä ja Yuujirou virnisti.
"Natashou tappaa meidät, jos sotkemme hänen luomuksensa", hän selitti Toorulle, jonka kasvot olivat yllättäen saaneet reippaasti väriä.
"Joku voi tulla", Tooru kähähti, mutta Yuujirou oli valmistautunut toisen heikkoihin vastalauseisiin.
"Minä lukitsin oven. Ja ihan turhaan vastustelet. Tai siis näyttelet vastustelevasi", Yuujiroun toinen käsi oli varkain livahtanut hameen alle ja poika sai vahvistuksen siitä, minkä tiesikin jo: Tooru todellakin halusi tätä.
"Yuujirou!"
"Mitä?" Blondi hymyili viattomasti ennen kuin vaalea pää katosi mustan, valkoisilla pitseillä somistetun hameen alle kuin riisipallo nälkäiseen suuhun.
Hetkeä myöhemmin Toorua kadutti, että hän oli mennyt ajattelemaan mitään suuhun katoavaa.
Yuujiroun – pojan – suu tuntui kiduttavan hyvältä.
"Megumi-san, tosi kiva kuulla sinusta, minulla alkoi tulla jo ikävä", Mikoto vaimensi ääntään jokaisen sanan myötä, sillä hän ei todellakaan halunnut, että Tooru ja Yuujirou sattuisivat kuulemaan tätä yksityistä puhelinkeskustelua.
Vaikka kuinka oli prinsessa, oli puhelut silti puhuttava käytävällä yleispuhelimessa. Mikoto vilkaisi murjottavasti puhelinta, jossa oli pikkuruinen kruunun kuva. Prinsessapuhelin. Hänen ei selvästi haluttu hetkeksikään unohtavan, mikä hänen roolinsa täällä oli.
Megumi sanoi jotakin, mutta samaan aikaan vastapäisestä huoneesta – joka oli Toorun ja Yuujiroun – kuului omituinen, äänekäs jysähdys. Mikoto säpsähti.
"Anteeksi, mitä sanoitkaan? Täällä on häiriöitä, enkä niiden takia kuullut", Mikoto punastui harmistuksesta mulkoillen rumasti prinsessatoveriensa ovea.
Megumi toisti sanansa, mutta täsmälleen samaan aikaan kuului Toorun ja Yuujiroun huoneesta vielä entistä äänekkäämpi kolahdus ja heti perään epämääräinen huuto. Mikoto ei taaskaan ollut kuullut tytön sanoja.
Siinä vaiheessa lännen prinsessalla naksahti. Oliko noiden kahden pirulaisen pakko metelöidä juuri silloin, kun hänellä oli harvinaislaatuinen puhelinkeskustelu meneillään suloisen tyttöystävänsä kanssa?
"Anteeksi kovasti Megumi-san, pieni hetki vain", Mikoto jätti luurin väärin päin telineeseen ja marssi toveriensa ovelle.
"Voisitteko pitää pienempää suuta!" punapää potkaisi ovea täydellä voimalla. Vastauksena oli uusi omituinen äännähdys. Todella epäilyttävä äännähdys.
"T-Tooru? Yuujirou? Tappelettehan te…?" Mikoto kysyi toiveikkaasti. Seuraava voihkaisu kertoi hänen olevan väärässä.
"AAAAAAAAAAAAARRRRGHH!" Mikoton ääni kaikui koko koulun halki.