"Muistaakseni kielsin sinua seuraamasta minua", Rukian silmät salamoivat edelleen entiseen malliin, vaikka koko hänen olemuksena hohkasi sitä, miten tornissa oleskelu oli häntä heikentänyt.

Ichigo tuhahti ja muljautti silmiään. Hymy oli herkässä, mutta hänen vakioilmeellään se oli helppo pitää piilossa.

"Muistaakseni sanoin, etten aio kuunnella komenteluasi, saati sitten totella", punapää heitti haasteen, johon Rukia vastasi nopeasti.

"Muistaakseni tämä ei ole sinun ongelmasi", tytön äänessä kuului terästä, mutta argumentti ei kuitenkaan tehnyt Ichigoon sen kummempaa vaikutusta.

"Muistaakseni olet ollut 'minun ongelmani' siitä lähtien, kun muutit liinavaatekaappiini asumaan", poika tiesi epäilemättä voittaneensa tämän erän.

"Muistaakseni lupasit olla kuolematta", Rukian iski vakavana takaisin.

Auts.

Ganjulla oli vaikeuksia sulatella sitä, että Ichigon liinavaatekaapissa asui aatelinen shinigami.

Byakuya joutui myös käyttämään kaiken tahdonvoimansa pitääkseen kasvoillaan tavanomaisen ylevän välinpitämättömän ilmeensä. Kaikki uskottavuus katoaisi, jos kapteenin leuka yhtäkkiä loksahtaisi polvien tuntumaan.

Vaikka shinigamien asuissa olikin vaikea sanoa tarkalleen, missä kohdin polvet sijaisivat.

Ishidan kommentti keskeytti järkyttyneen, mutta välinpitämätöntä teeskentelevän seurakunnan:

"Tiesin aina, että Kurosakissa on jotain muutakin pielessä, kuin liian isot henkivoimat. Hän on pervo."

Välinpitämättömät ilmeet valahtivat pykälän järkyttyneen suuntaan. Byakuyan silmänvalkuaiset alkoivat punoittaa, mutta niistä ei kuitenkaan ollut mitään vastusta Rukian – kiukusta? – punastuvalle naamalle.

"Ei helvetti", Ichigo mumisi mulkaisten Ishidaa murhaavasti.

Olikohan toinen koskaan kuullutkaan tahdikkuudesta?