Title: Syntisen kaunis mies
Author: Violet Baudelaire
Fandom: Fruits Basket
Rating: K-15
Summary: Joskus lääke on sairautta pahempi.
A/N: Kureno on 16-vuotias, Shigure 20. En ole ihan varma oikeasta ikäerosta, mutta näin tällä kertaa.
Ovi on paperia ja jos siihen osuu vähänkään valoa, ihmisen hahmo erottuu läpi. Sama jos ovea ei olisikaan. Kureno on asettunut strategisesti kulmaukseen, jossa aivan hänen takanaan on seinä, eikä Shigure voi nähdä häntä, vaikka seinän läpi osoitettaisiin auringonvahvuisella valonheittimellä.
Shigure ei näe häntä, mutta hän näkee kaiken, mitä huoneessa tapahtuu. Eli tällä hetkellä ei paljoakaan, sillä mies, jota hän tarkkailee, makaa ja nukkuu enemmän tai vähemmän levollisesti futonillaan keskellä huonetta.
Shiguren tuhkanmustat hiukset peittävät osan kasvoista ja liikkuvat levollisen hengityksen tahtiin. Osa hiuksista on levinnyt tyynylle ja musta luo voimakkaan kontrastin pehmeän valkoisen kanssa. Kureno antaa katseensa vaeltaa.
Peitto on omituisena käärönä jalkopäässä ja Shiguren kalpeat jalat ovat jättäneet matalia painaumia patjaan siinä, missä Shigure on niillä unissaan tassutellut. Miehen yukata on auennut ja paljastaa kalpean, virheettömän rinnan, joka kohoilee levollisesti. Shiguren käsi liikahtaa ja sukeltaa avonaisen yukatan sisälle, kulkeutuu hitaasti yhä alemmas Kurenon silmissä täydellistä vatsaa pitkin.
Kureno ei huomaa suunsa kuivuvan, antaa vain katseensa sitoa tuota kaikkea mahdollisimman paljon verkkokalvoille. Ei ainaista vihamielisyyttä ja ivaa, vaan aitoutta ja jotakin melkein haavoittuvaista. Ja lisäksi jotakin, mitä ei varmasti ole tarkoitettu kenenkään silmille.
Lattialla, puoliksi futonin päällä, lojuu kirja, joka kielii siitä, että Shigure on nukahtanut kesken työnteon tai lukemisen. Kurenon sormet kihelmöivät ja hän pakottaa ne puristumaan nyrkkiin.
Shigure ynähtää, kääntää kylkeä. Äkkiä Kurenon katseelle onkin tarjolla herkkä niska ja valahtaneen yukatan alta paistavat lapaluut. Kureno pakottautuu hengittämään yhä kevyemmin. Muutaman hengenvedon jälkeen tilanne näyttää rauhoittuneen ja Kureno uskaltaa päästää aavistuksen äänekkäämmän hengähdyksen.
Shiguren toinen silmä aukeaa ja kasvoille piirtyy raukea, jo valmiiksi vahingoniloinen hymy. Kureno näkee kuitenkin vain miehen niskan.
Shigure avaa suunsa, yrittää hillitä haluaan naurahtaa. "Kureno-kun, kyllähän sinun pitäisi tietää, että minä nukun koiranunta."
Lumous räsähtää rikki samalla tavalla kuin paperiovi, jonka takana Kureno hetki sitten vielä seisoi. Nyt ovi on rikkonaisena lattialla ja Kureno makaa sen päällä nöyryytyksestä punaisena.
Äkilliset, säikähtäneet liikkeet ja paperiovet eivät sovi yhteen.
"Miten huomasit minut?" Kureno kysyy katse tanssien huoneen seinillä, Shigureen hän ei vilkaisekaan. Shigure nauraa, eikä Kureno ole aivan varma, onko se aitoa huvittuneisuutta, vai sitä sadistista.
"Kumma, kun koko paikka ei syttynyt tuleen polttavasta tuijotuksestasi", Shigure kiusaa, tekee juuri sitä, mitä parhaiten osaa. Kureno on hiljaa ja kasvoja polttaa.
Shiguren käsi tarttuu nuoremman leukaan ja hän nostaa Kurenon kasvot lattianrajasta, tarkastelee niitä.
"Voi pientä, voi viatonta", Shigure kihertää, eikä anna otteensa livetä, vaikka Kureno yrittää vääntäytyä vapaaksi. Kurenon tekee mieli purra. Hänen tekee mieli käskeä Shigurea sulkemaan silmät, palaamaan takaisin nukkuvaksi, ei-ilkeäksi Shigureksi.
"Piditkö näytöksestä?"
"Turpa kiinni", Kurenon suusta livahtaa ja hän hätkähtää itsekin kielenkäyttöään. Hetkeä myöhemmin Shiguren ilme on muuttunut kovaksi ja jähmeäksi, ja Kurenon leukaan alkaa sattua.
"Mitä tuli sanottua?" Shiguren ääni on tumma ja vaarallinen, ja Kureno nielaisee. Hän inhoaa tätä. Alakynnessä joka asiassa, sillä Shigure on aivan oikeassa hänen viattomuudestaan.
Alkaa kaduttaa. Miksi piti hiipiä aamuvarhaisella paperioven taakse? Kamerakin unohtui, ja ajatus saa Kurenon kasvot jälleen helottamaan. Ehkä parempi, että unohtui.
"Sinulle pitää ilmeisesti opettaa kunnioitusta", Shiguren virne on julma ja se saa Kurenon sydämen hakkaamaan nopeammin. Shiguren yukata roikkuu edelleen huolimattomasti miehen päällä, eikä Shigurella näytä olevan aikomustakaan sitoa sitä paremmin kiinni.
Shiguren jokainen liike huokuu välinpitämättömyyttä, tietynlaista huolettomuutta, joka saa Kurenon tuntemaan itsensä kömpelöksi ja epävarmaksi. Mitä Shigure aikoo tehdä hänelle? Kureno melkein toivoo, että toinen menettäisi malttinsa, niin kuin on käynyt kerran ennenkin.
Pelon rinnalla vatsaan kiertyy toisenlainen tunne, vieraampi ja vaarallisempi. Shigure pakottaa hänet nousemaan lattialta, vaikka Kureno pysyisi mieluummin täsmälleen siinä paikassa. Jalat tärisevät.
"Minä kysyin, että piditkö näytöksestä. Itseään korkea-arvoisempien kysymyksiin on kunnioittavaa vastata", Shiguren silmissä pilkahtelee ja hän laskee vihdoin irti Kurenon leuasta. Sen sijaan Shiguren käsi hakeutuu nuoremman yöpuvun housujen taskuun.
Kureno nielaisee vaikeasti ja on aikeissa avata suunsa, kun Shigure laskee sormen hänen huulilleen.
"Eikä sitten valheita, Kureno-kun."
Kurenon aivoissa kohisee, jokainen järkevä ajatus tuntuu siirtyneen verenkiertoon. Hän nyökkää katse visusti lattiassa, ja ilmeisesti vastaus on oikea, sillä Shigure vetää hänet kevyesti itseensä kiinni.
"Niinkö tosiaan", vanhempi nauraa ja Kureno tuntee ihonsa nousevan kananlihalle, kun Shiguren hengitys kutittaa hänen kaulaansa. Hän ei valehdellut nyökätessään, sillä Shiguren katselemisessa on aina ollut hänelle jotain vastustamatonta. Eikä hän jaksaisi aina pelkästään katsella.
Shigure ottaa askeleen taaksepäin ja melkein huomaamattaan Kureno menee hänen mukanaan, sillä Shiguren käsi hänen takataskussaan on melko lailla lukinnut heidät kiinni toisiinsa. Kureno tuntee miellyttäviä väristyksiä, kun huomaa Shiguren toisen käden siirtyneen rennosti hänen harteilleen.
"Oppitunti numero kaksi", Shigure kumartuu kuiskaamaan Kurenon korvaan ja jatkaa peruuttamista. Kureno tuntee henkensä salpaantuvan, Shiguren läheisyys vaikuttaa häneen kuin huumausaine – vaikka ei Kureno ole sellaisia kokeillut.
"Niin, Shigure-sensei?" Kureno pakottautuu puhumaan, sillä viimeisetkin keskittymisen rippeet ovat vaarassa hävitä. Kureno keskittyy ajattelemaan kunnioitusta, vaikka se ei olekaan täysin vilpitöntä saati sitten puhdasta. Ivan hän on kitkenyt äänestään mahdollisimman kuulumattomaksi.
Kurenoa harmittaa, että Shigurella on hänen ruumiinsa täysi kunnioitus. Sitä ei voi olla huomaamatta tavasta, jolla hän tuntee reagoivansa, kun Shiguren käsi hänen taskussaan liikahtaa. Tahallaan tai tahattomasti, siitä Kureno ei voi olla varma.
Pyjamahousujen kangas on ohutta, mutta tuntuu kuitenkin liian paksulta.
Shigure vetää hänet mukanaan futonille ja istuu reunalle. Kureno on polvillaan Shiguren edessä, kunnes toinen nojautuu taaksepäin, puoliksi makaavaan asentoon. Kureno vedetään mukana, kunnes hän melkein makaa Shiguren päällä.
"Hyvästä käytöksestä voi seurata palkinto", Shiguren ääni on silkkisen pehmeä ja hän kuljettaa toista kättään Kurenon niskan kaarta pitkin tämän takaraivolle. Kureno värisee, kun sormet kietoutuvat hänen lyhyiden hiustensa ympärille. Hän ei uskalla sanoa mitään, eikä totta puhuen edes halua.
Se saattaisi olla epäkunnioittavaa.
Ja paskat.
Shigure hymähtää huvittuneesti. "Minä, jos kuka, tiedän kaiken palkinnoista, koira kun olen."
Sitten hän suutelee Kurenoa. Suudelma on vitkallinen ja kiusaava, ensin huulet hädin tuskin koskettavat toisiaan. Shigure ottaa Kurenon alahuulen hampaidensa väliin ja virnistää ilkikurisesti.
Kurenon tekisi mieli unohtaa kaikki se soopa kunnioituksesta ja painaa Shigure patjaan, suudella omahyväiseltä mieheltä järki jonnekin kauas. Ainoa, mikä estää häntä toteuttamasta aikomustaan, on Shiguren käsi, joka on puristunut tiukasti hänen hiuksiinsa.
Shigurella on kontrolli.
Kureno saa huomata tämän, kun Shiguren tukistusote manipuloi hänen päänsä liikkeitä, ja auttaa Shiguren kielen hänen suuhunsa. Eikä Kureno missään nimessä valita. Hänen suunsa aukeaa ilman pienintäkään suostuttelua, ja Shigure hallitsee.
Shiguren polvi päätyy Kurenon jalkojen väliin ja nuoremman suusta karkaa huokauksen jälkijunassa sylkiraita leualle. Välillä Shigurenkin on pakko hengittää.
Kurenon lantio työntyy vaistonvaraisesti Shiguren jalkaa vasten.
Shiguren käsi on edelleen nuoremman takataskussa ja hän painaa Kurenoa alaspäin, kynnet ovat melkein pureutuneet lihaan.
Kureno tuntee toisen vastaavan liikkeeseensä, hän tuntee, miten Shigure on aivan yhtä lailla mukana kuin hänkin. Kunnioitus on unohtunut ja he huohottavat samaa, kuumaa ilmaa.
Shiguren ote hänen hiuksistaan on muuttanut muotoaan, nyt toinen painaa hänen päätään alaspäin ja Kureno tottelee kernaasti, hänen kielensä on vanhemman suussa ajatusta nopeammin. Kuuma kosteus saa hänet puskemaan lantionsa jälleen Shigurea vasten, ja Shigure tulee häntä vastaan saaden molempien tahdin kiihtymään.
Shiguren käsi livahtaa kärsimättömästi heidän väliinsä, ja vihdoin ihot pääsevät kunnolla kosketuksiin toistensa kanssa. Kureno puristaa silmänsä kiinni ja yrittää pitää mahdollisimman vähän ääntä. Epäonnistuminen on täysivaltainen viimeistään siinä vaiheessa, kun hän tuntee Shiguren värähtelevän allaan.
Kureno tuntee oman huippunsa lähestyvän ja pian hänen näkökenttänsä suljettujen luomien takana räiskähtää kirkkaanvalkoiseksi.
Kureno herää omituiseen, kevyeen tunteeseen ja säpsähtää heti istuma-asentoon. Ei kai aikaa ole voinut kulua vielä kovin paljoa? Jos hän jää Shiguren huoneesta kiinni Akitolle tai jollekulle muulle… Kureno vilkaisee itseään ja punastuu raivokkaasti. Jos hän jää kiinni tämän näköisenä…
Hän kääntelee päätään varuillaan ja huomaa Shiguren, joka on juuri hipsimässä poispäin. Epämääräinen älähdys karkaa Kurenon suusta, ennen kuin hän ennättää estää itseään.
Mitä oikein kuvittelit? Kureno pilkkaa itseään, muttei voi estää ikävää tunnetta, joka tuntuu jäystävän hänen sisuksiaan. Totta kai Shigure jättäisi hänet tänne selviytymään yksin heidän yhteisestä sotkustaan.
"Kolmas opetus:", Shigure kääntyy katsomaan häntä ovelta. Kurenoa hämmästyttää, ettei hän kuule toisen äänessä lainkaan ivaa.
"Joskus lääke on sairautta pahempi."
Shiguren yukata valahtaa hitaasti lattialle. "Tuletko seurakseni kylpyyn?"
Kurenon jalat pettäisivät helpotuksesta, jos hän nyt ylipäätään pystyisi seisomaan. "Yliannostus kuulostaa loistavalta", epävarma hymy häivähtää punehtuneilla kasvoilla ja Shigure nauraa.
"Niin kauan, kun et pudota saippuaa."