"Joko kuulit, Ryou?" Ystävällinen ääni rikkoi hänen tarkoin laaditun mielikuvitusmaailmansa seinämät kuin moukari, saaden hänet hätkähtämää epämukavalla penkillään niin, että se lähes kaatui ja vei hänet mukanaan aivan yhtä epämukavalle lattialle.

"K-kuulinko mitä?" Ryoun ääni värisi, mutta hän onnistui hymyilemään ystävälleen, johon hän oli tutustunut pian muutettuaan Dominoon.

"Eräs meidän koululainen poika, viereiseltä luokalta, katosi eilen eikä kukaan tiedä minne." Yuugi istui viereiselle tuolille ja nojasi päänsä käteensä. "Ishiya, luulisin. Koko koulu puhuu siitä. Sanovat, että hänet on pilkottu tai ehkä poltettu, en muista kumpi."

Ryoun käsi oli vaistomaisesti tarttunut toisen käden ranteeseen, joka oli vieläkin kipeä eilisen kiusaaja hyökkäyksen jäljiltä.

"Olen varma, että hänet löydetään pian." Koulussa huhut paisuivat usein mahdottomiin mittoihin ja Ryou oli varma, että siitä tässäkin oli kyse, pelkkää oppilaiden liioittelua. Ishiya oli varmaankin kipeänä ja tulisi pian kouluun. Ryou, tai moni muukaan, ei toivonut hänen palaavan pian, mutta siltä ei voisi välttyä.

"Eikö hänellä olekin tapana kiusata sinua?" Yuugi kysyi, vilkuillen Ryoun mustelmaista rannetta epäilevästi.

"Ja monia muita." Ryou hymyili ja peitti mustelmat hihallaan. Hän ei halunnut Yuugin kyselevän niistä tai huolestuvan turhaan. Pian he pääsisivät kotiin missä häntä odotti nälkäinen kissa ja tyhjä huoneisto. Oli helpotus tietää, ettei häntä häirittäisi matkalla kotiin, vaikkei sitä kestäisikään paria päivää pidempää.

Koulu päätyi ja kotimatka häämötti edessä kun ystävät oli hyvästelty. Ryou muisti, että kissanruoka oli loppunut ja päätti poiketa kauppaan matkalla. Tällä kertaa hänellä oli rahaa, sillä sitä ei ollut varastettu.

Kauppa oli pieni, pikemminkin kioski, eikä muita asiakkaita näkynyt. Siellä myytiin vain yhden sorttista kissanruokaa, mutta onneksi se oli laatua, jota hänen nirso kissansa suostui syömään. Kassantäti oli mukava vanhempi rouva, jonka kanssa Ryou vaihtoi pari sanaa ennen lähtöään.

Matkalla ulos kaupasta, Ryou oli keskittynyt laskemaan jäljellä olevia rahojaan eikä huomannut kauppaan juuri astunutta miestä ennen kuin törmäsi tähän, osa pienemmistä kolikoista lensi lattialle sen seurauksena.

Ryou katsoi toista pyytääkseen anteeksi, mutta jähmettyi hetkeksi tavattuaan toisen silmät.

Punaiset…

Hän ei edes tajunnut tuijottavansa ennen kuin näki valkoisen kulmakarvan nousevan ja kuuli töykeät sanat.

"Katsoisit eteesi."

Ne rikkoivat hänen transsinsa ja hän sai kakistettua anteeksi pyynnön suustaan, mutta se kuulosti todella säälittävältä jopa hänen omissa korvissaan. Muukalainen jätti sen omaan arvoonsa ja käveli hänen ohitseen niin läheltä, että heidän kätensä hipaisivat toisiaan. Ohikiitävä kosketus sai Ryoun ihon nousemaan kananlihalle.

Kylmät kädet…

Hän kiiruhti ulos kaupasta eikä hidastanut ennen kuin saavutti kotiovensa ja avasi sen kömpelösti kiireessään.

"Tora! Toin sinulle ruokaa!" Ryou kutsui. Normaalisti ahne kissa tuli juosten raapimaan hänen jalkaansa, vaatien ruokaa, mutta nyt sitä ei näkynyt.

"Tora?" Ryou laski laukkunsa alas ja lähti etsimään mysteerisesti kadonnutta kissaa. Sitä ei näkynyt keittiössä eikä olohuoneessa, joten hän suuntasi omaan huoneeseensa, huolissaan kissastaan. Helpotuksen huokaus pääsi ilmoille kun Ryou näki otuksen kyyristelemässä lattiallaan, juuri työpöydän edessä.

"Siinähän sinä olet, tyhmeliini. Huolestutit minut jo." Ryou sanoi ennen kuin huomasi sen nuolevan jotain lattialta. "Mitä siinä on, Tora?"

Lähestyessään hän huomasi lattiallaan jotain paksua ja punaista, ja nopeasti hätisti kissansa pois. Se sähähti hänelle, mutta luikki pikaisesti tiehensä. Ryou kumartui lattialle ja kosketti sormellaan paksuuntunutta nestettä, tuoden sitä lähemmäksi silmiään. Hänen ruskeat silmänsä laajenivat ja hän hypähti ylös niin nopeasti, että melkein pyörtyi takaisin lattialle.

Verta.

Hypätessään ylös jokin osui hänen silmäänsä, vieras esine pöydällä. Kun hänen silmänsä tarkentuivat, hän kompasteli taaksepäin, kaatuen lattialle selälleen. Huuto, joka oli syntynyt hänen kurkussaan tuli ulos pakotettuna vinkaisuna ja hänen kätensä lennähti suun eteen ennen kuin hän voisi alkaa kirkumaan ilman, että pystyisi lopettamaan.

Sydän.

Siinä, hänen tummapuisella pöydällään oli hieman hänen nyrkkiään isompi sydän, ison ja hyytyvän veriläikän keskellä.

Ryou hengitti pari kertaa syvään ennen nousemistaan jaloilleen, uteliaisuus kolkuttaen jossain aivojensa perukoilla. Hän käveli hitaasti takaisin pöytänsä luo, varoen lattialla olevaa verta. Pöydällä makaileva sydän näytti epäilyttävästi kuin voisi kuulua ihmiselle, mutta eihän se voinut…

Ryou peitti taas suunsa kädellään, oksennuksen maku kurkussa, ja huomasi pöydässä muutakin outoa. Sydämen toiselle puolelle, vasemmalle, oli kirjoitettu sana "minä" verellä kun taas oikealle oli kirjoitettu "sinä".

"Minä… sinä…" Ryoun silmät osuivat keskellä olevaan sydämeen. "Minä sydän sinä…"

Ryoun silmät laajenivat mahdottoman suuriksi, hän astui muutaman askeleen taakse ja kiljui.

x