Varoitukset: Roy voi tuntua olevan OOC, koska ficin juonen myötä käyttäytyy erilailla kuin yleensä.
Disclaimer: En omista FMA:ta.
"Yritä uudestaan, Teräs. Kyllä sinä vielä pystyt siihen", Roy nauroi ja läimäisi Edwardia selkään. Ed kääntyi hänen puoleensa ja näytti kieltä kärttyisenä, mutta Roy ehti kuitenkin nähdä tämän hymyilevän hitusen tämän kääntyessä takaisin ristikkonsa puoleen. Tai oikeastaanhan se oli Royn ristikko, mutta Edward oli löytänyt sen odotellessaan Royta palaavaksi ja oli lopulta jumiutunut täyttämään sitä. Jumiutunut kirjaimellisesti, nimittäin siellä oli jokin kohta, mihin Ed ei millään tahtonut löytää puuttuvaa sanaa.
Roy hymyili ja asteli kohti huoneensa ovea. Hän voisi hakea kahvit tässä samalla, kun odotti, että Ed taas olisi valmis "ristikuulusteluun", kuten kyseinen henkilö itse asian ilmaisi. Roy vilkaisi vielä kerran mietteliäänä kynää pureskelevaa Teräsalkemistia ja poistui sitten vaivihkaa huoneesta. Itse asiassa ovi olikin ollut valmiiksi raollaan ja sen toisella puolella oli Riza Hawkeye, johon Roy lähes törmäsi.
"Riza?" Roy kysyi saatuaan oven turvallisesti kiinni ja koottua itsensä. Nainen hymyili erittäin leveästi, suorastaan virnuili. Se oli paha enne.
"Onneksi olkoon eversti!" Riza sanoi iloisella äänellä, tarttui Royn käteen ja puristi sitä. Roy oli erittäin pöllämystynyt.
"Siis mitä?" hän kysyi ja vetäisi kätensä Rizan puristuksesta. Vaaleahiuksinen nainen nauroi heleästi.
"Isyytesi johdosta!" tämä sanoi iloisesti. Roy tunsi saavansa sydänkohtauksen. Siis MINKÄ johdosta?!
"MITÄ?!" hän kysyi järkyttyneenä ja otti tukea seinästä. Hän ei ymmärtänyt yhtään, mistä Riza puhui. Ainakaan hän ei osannut käsitellä sitä. Riza sen sijaan nauroi makeasti ja otti myös tukea seinästä, tosin sen vuoksi, ettei hoipertelisi nauraessaan minnekään.
"Anteeksi Roy! Ehm. Tarkoitan siis… älkää pelätkö, ette ole saaneet vauvaa kenenkään kanssa ainakaan minun tietojeni mukaan", Riza selvensi naurunpuuskien saattelemana. Roy pystyi hengittämään vapaammin, mutta oli edelleen järkyttynyt ja hämmentynyt.
"Vaan?" Roy kysyi kireällä äänellä ja yritti koota arvokkuuttaan. Riza hekotti edelleen, mutta ryhdistäytyi parhaansa mukaan.
"Tarkoitan sitä, että oletteko te huomanneet, miten kohtelette Edwardia nykyisin?" Riza kysyi ovela hymy kasvoillaan. Roy ei nähnyt, miten asia liittyi heidän puheenaiheeseensa, joten ei vastannut mitään. Hetkellisen hiljaisuuden jälkeen Riza huokaisi huvittuneesti.
"Te kohtelette Edwardia aivan kuin tämä olisi teidän oma poikanne. Olette tehneet sitä ennenkin, mutta nykyistä tilannetta katsoen sanoisin, että olette jo ihan vain adoptiopapereita vaille hänen isänsä", Riza selosti virnuillen. Roy ei ollut uskoa korviaan! Ei todellakaan! Ei varmasti! Ehei!
-----
Tapahtumasta oli kulunut jo ainakin kaksi kuukautta ja nykyisin Roy otti asian vakavissaan. Hänellä oli kestänyt aikansa myöntää sitä itselleen, mutta Edward oli todellakin Roylle kuin oma poika. Jos Edille ikinä sattui mitään, Roy halusi olla paikalla ensimmäisenä, tai ainakin vahtia tätä sairaalassa, kunnes tämä oli terve. Jos taas Edille sattui jotain iloista, niin Roy tunsi itsensä onnelliseksi tämän puolesta. Kun Ed saavutti jotain hienoa, Roy tunsi rintansa paisuvan ylpeydestä ja tunsi jopa hetkittäistä halua tehdä kuten Hughes, eli tyrkyttää Edin kuvaa kaikkien vastaantulijoiden kasvoille ja kehua sillä, mitä tämä oli juuri tehnyt.
"Kyllä minun Edwardini siihen pystyy! …" Roy oli kerran mennyt möläyttämään Rizalle, kun tämä oli epäillyt Edwardin kykyjä hoitaa eräs asia. Huone, jossa he kaksi olivat olleet, oli mennyt erittäin hiljaiseksi, kunnes molemmat olivat purskahtaneet nauruun. Silloin Roy oli oikeasti myöntänyt asian. Kyllä Edward oli hänen poikansa, halusi hän tai ei.
Roy ei oikeastaan ollut varma, mistä kaikki oli lähtenyt, tai milloin se oli alkanut. Oliko se tapahtunut jo heidän ensikohtaamisensa aikana? Kun Roy sai tietää, ettei Edillä ollut vanhempia, ainakaan oikeita sellaisia? Vai vasta sitten, kun he virallisesti kohtasivat ensimmäisen kerran? Vai sitten, kun he nopeasti kehittivät heidän viharakkaussuhteensa? Vai… vaihtoehtoja oli monia. Ja toisaalta taas saattoi olla niinkin, että asia oli kehittynyt vähitellen kokoajan. Että ehkä hän aluksi tosiaan lähinnä pilkkasi Edwardia tosissaan, mutta ajan myötä se vaan muuttui ihan huomaamatta joksikin muuksi.
Rizakaan ei tuntunut tietävän milloin oli huomannut ensimmäiset merkit. Eikä tämä ollut myöskään varma siitä, milloin oli varmistunut asiasta. Itse asiassa tämä oli ihan yhtä pihalla kuin Roy. Mutta silti tämä oli tajunnut Royn tilanteen aiemmin kuin hän itse. Ehkä se vain näkyi paremmin päällepäin. Oli miten tahansa, niin Rizan ansiosta Roykin oikeasti huomasi asian ja hyväksyi sen.
Asia kuitenkin muuttui vakavammaksi, kun Edward soitti ja kertoi olevansa tulossa taas vähäksi aikaa Centraliin. Roy oli itse kyllä hyväksynyt asian, mutta oliko Edwardilla edes mitään käsitystä siitä, mitä Roy hänestä oikeasti ajatteli? Jos ei ollut, niin miten Roy saisi tämän ymmärtämään sen, että itse asiassa tämä oli Roylle erittäin tärkeä henkilö? Ja miten Edward siihen suhtautuisi?